Ensimmäinen ”huonosti piiretty” W.I.T.C.H lehti. Enkä liiemmin tykännyt tarinastakaan, kun on niin Will-painotteinen. Mutta myöhemmissä lehdissä kyseinen piirtäjä tulee yltämään top 5 joukkoon. Alku oli vain hieman karkea 🙂
Kuvan valinta siinä suhteen oli helppo, koska idea ruusuaidasta meridianilaista on hieno! Ja spoopy!
Nyt on vierähtänyt hävettävän kauan edellisestä postaamisesta :/ mutta nyt on kaikki lehdet piirretty ja nyt toivon mukaan alan laittelemaan niitä pikkuhiljaa tänne 🙂
Mutta tosiaan, lehti numero 7. Voi että! Ehkä paras lehti koko sarjassa. Mysteerimies, joka on myös komea ja päästään enemmän kiinni Cornelian maailmaan. Suhde Elyoniin näytettiin niin köpösen keposesti lehti nro. 1:ssä ja tuli fiilikset etteivät ole parhaat ystävät. Mutta nyt 7 lehdessä huomataan heidän todellinen suhde and I like it! ♡ best friends 4ever! 😀
Calebin ansiosta odotin uutta lehteä vielä enemmän! So dreamy! :’D Cornelian ja Calebin tarina on niiiiiin makialla höystetty rakkaustarina että oikein diabetes iskee! Mutta silti olen aivan sekaisin! Mahtava hahmo vaikkakin yhden roolin mies (mutta näin ohimennen onneksi on! Tv-sarjan Caleb on jotain niin….yyhh)
Tästä postauksesta ei nyt tullut kauhean selkeä, mutta hällä väliä! Joskus tämmöisiä aivopieruja! xD
Jotenka! Nyt kun kaikki on piiretty valmiiks (^^”), niin nyt alkaa julkaiseminen…
(Ei tää näin pitänyt mennä… oh well!)
Voih, muistan sen kuin eilisen! Oltiin taas lähdetty kesälomalla meidän mökille Lappiin ja se oli minulle silloin hieman hankalaa aikaa, kun ystävät ja koti jäi taakse (olen aina ollut kunnon kotikissa!). No loman aikana Sallan r-kioskille oli tullut W.I.T.C.H:in nro. 06 ja totta kai sillä kauppareissulla olin jättänyt rahani mökille. Sitä harmituksen määrää, kun minun olisi pitänyt jättää lehti vain hyllyyn. Onneksi isoveljeni oli ihana ja osti sen minulle ”nimipäivä”-lahjana. Itse lehdestä; piirtotyyli oli ehkä hieman hölöpönpölpöm, mutta mitä sillä on väliä, kun oli niin mahottoman paljon draamaa kyydissä! 🙂 Tykkäsin tuosta Elyonin omasta muodonmuutosleikistä tosi paljon ja ylipäätään tykäistin todella paljon Elyoniin, hän on pretty god damn good bad guy! 😉
Argh! Olen jo piirtänyt jo lehti numero 45 asti! Mutta jotenkin niiden laittaminen mihinkään on vaan niin harvinaisen takkuilevaa! 🙁 Yritän nyt parantaa tahtiani.. Tämän vuoden puolella kuitenkin haluaisin tämän haasteen tehdä (koska tämä vuosi on W.I.T.C.H:in 15-vuotipäivä).
Mutta tosiaan, lehti nro. 05 minulla ei ole kauheasti mitään tunnelatausta. Se tuntuu nyt kun silloinkin ylimääräiseltä tarinalta. Toki se oli linkitetty Meridianin tarinaan, mutta silti… Se oli pienenä tuskaa, kun on ensin odottanut kuukauden lehteä ja se paljastuu pettymykseksi. Mutta hienoja kuvia taas löyty pilvin pimein ja tämän nyt piirsin, koska muistelen, että olen joskus tämän pentuna piirtänyt. Olisi hienoa löytää niitä, niin näkisi tyylini ja taitoni muuttuneen niin paljon :’)
Pienenä en ollut mikään suuri Taranee-fani. Ehkä vain siksi, että keskityin vahvasti, kuinka hahmon luonne muuttuu ihmis- ja noitahahmossa. Mutta nykyään tykkään hänestä juuri ehkä sen takia. Hän on värikäs persoona ja on ryhmän voima, vaikka sitä ei ehkä kauhean hyvin näe. Taraneen hahmo oli todella upea alkupäässä ja jossain vaiheessa hänen hahmo muuttui täysin. Siitä olen hieman harmissani, mutta kaipa sarjoja täytyy lähteä muuttamaan, että kiinnostus pysyisi yllä. Juuei..
Olenko ainoa, joka edelleen saa pelonväreitä tästä kohtauksesta?! Nyt kun tätä miettii, niin aika hyvin kertoo nuorten tyttöjen identieetti/ulkonäkö paineista. Mutta Will onkin aika sekava hahmo.. Varsinkin alussa. Muutenkin sarjan alkupäässä hahmojen luonteenpiirteet tulee vahvemmin esille. Jotenkin loppupäästä hei kaikki on aika samanlaista puuroa, joten sarjan kiinnostus alkaa pikku hiljaa lopahtaa 🙁
Sanotaan, että ensimmäinen (12 porttia) ja toinen (Nerissa) saagat ovat kyllä parhaimmat tästä sarjasta 🙂
Ihan parasta piirtomateriaalia sarjassa oli juuri heidän noitamuotonsa. Kunpa olisi kaikki mahdolliset piirrokset vielä tallella, mitä juuri ala-asteella söherteli.
Mutta kuitenkin, lempikohtaukseni tällä kertaa oli siis Irman momentti, jossa hän muutti ihastuksensa, Andrewn sammakoksi. Jotenkin se kuva on painautunut niin syvälle mieleeni. Varmaankin juuri kuvakulma ja värit 🙂
Witch nro. 1 kokonaisuudessaan on lempi lehteni. Piirtotyyli on tarkempaa ja harkitumpaa, kun tulevissa lehdissä ja minusta alkutarina on hyvin koukuttava (joka helposti nappaa 10-vuotaan tytön mukaan W.I.T.C.H maailmaan). Lempikohtausta oli tässä lehdessä hieman vaikea valita.. mutta päädyin lopuksi aivan alussa olevaan Willin uneen, jossa hän näkee sekavaa painajaista, jossa hän pamahtaa Kandrakarin sydämestä.
Aloitan W.I.T.C.H sarjakuvalehden 15-vuotisjuhlan kunniaksi haasteen: Jokaisesta lehdestä itselleni mieleenpainuvin/lempikuva kohtaus.