Pienenä en ollut mikään suuri Taranee-fani. Ehkä vain siksi, että keskityin vahvasti, kuinka hahmon luonne muuttuu ihmis- ja noitahahmossa. Mutta nykyään tykkään hänestä juuri ehkä sen takia. Hän on värikäs persoona ja on ryhmän voima, vaikka sitä ei ehkä kauhean hyvin näe. Taraneen hahmo oli todella upea alkupäässä ja jossain vaiheessa hänen hahmo muuttui täysin. Siitä olen hieman harmissani, mutta kaipa sarjoja täytyy lähteä muuttamaan, että kiinnostus pysyisi yllä. Juuei..

Olenko ainoa, joka edelleen saa pelonväreitä tästä kohtauksesta?! Nyt kun tätä miettii, niin aika hyvin kertoo nuorten tyttöjen identieetti/ulkonäkö paineista. Mutta Will onkin aika sekava hahmo.. Varsinkin alussa. Muutenkin sarjan alkupäässä hahmojen luonteenpiirteet tulee vahvemmin esille. Jotenkin loppupäästä hei kaikki on aika samanlaista puuroa, joten sarjan kiinnostus alkaa pikku hiljaa lopahtaa 🙁
Sanotaan, että ensimmäinen (12 porttia) ja toinen (Nerissa) saagat ovat kyllä parhaimmat tästä sarjasta 🙂

Ihan parasta piirtomateriaalia sarjassa oli juuri heidän noitamuotonsa. Kunpa olisi kaikki mahdolliset piirrokset vielä tallella, mitä juuri ala-asteella söherteli.

Mutta kuitenkin, lempikohtaukseni tällä kertaa oli siis Irman momentti, jossa hän muutti ihastuksensa, Andrewn sammakoksi. Jotenkin se kuva on painautunut niin syvälle mieleeni. Varmaankin juuri kuvakulma ja värit 🙂